Wanhaa tawaraa

Tästä voisi ehkä tehdä jonkinlaisen kaapin. Kelloa siellä ei enää ole.

Tuolin päällys on kovin kulunut, mitenkähän vanha lienee?

Ihania ruokailuvälineitä... Tuo erikoisemman mallinen hopealusikka on nykyään meillä käytössä sokerilusikkana. Samaa sarjaa on myös käytössä olevat sokeripihdit, joita en nyt huomannut kuvata. Molemmissa kaiverrus I.V. - varmaankin saatu lahjaksi jonakin merkkipäivänä kauan sitten.

Telkkari! Voisikohan sitä käyttää pöytänä?

Ja tämä se vasta aarre onkin! Pitäisi hieman pyyhkäistä pölyjä ja tuoda näkyvälle paikalle. Aivan ihana matka-arkku, joka käsittääkseni on käynyt Amerikassa joskus kauan sitten.

Pilkottu kolttu

Tämä vaate kaipasi uudistusta, sillä julkisesti sitä ei ole voinut käyttää. Kotona tätä on kyllä käytetty, sen voin tunnustaa. Tämä on mummoni vanha, mutta kuinka monta vuotta??

(Ja miksi mä en saa näitä kuvia ja tekstejä mitenkään siististi? Hirveät välit kuvissa ja tekstit alkaa mistä sattuu. Ah miten kaunista. Ei.)

















Valmistaja on suomalainen L-Kolttu Oy. Googletin, sehän on toiminnassa vielä nykyäänkin! Tällaista tietoa löytyi.










Inspiraation tähän tuunausprojektiin sain kirjastosta lainaamastani kirjasta, Do Redo. Oli vähän erikoinen kirja toisaalta, mutta kai se auttaa ainakin näkemään erilaisia uudistusmahdollisuuksia vaatteissa.









Lopputulos näyttää tältä.

Tätä lopputuloskuvaa ottaessani huomasin, että laihuus on ihan asennosta kiinni. Mä näytän tässä kuvassa hirmuisen laihalta - siis verrattuna siihen mitä oikeasti olen, ja millaisia ne muut kuvat olivat. Hassua. Mutta ainakin tykkään tästä kuvasta. ;)

Kukkapinnit

Kummityttö täyttää syksyllä kaksi vuotta, olen jo aikaisemmin virkkaillut yhden lahjan, nyt tein lisää. Olenpahan ainakin ajoissa! Jämälankalaatikon kätköistä löytyi pikkunytty violettia puuvillaa, josta virkkasin kukkaset. Ompelin pinnipohjaan kiinni ja pienet kukkahelmet keskustaksi.

LP-kulho ja eräs kirja-aarre

Joskus vuosia sitten näin jossakin lehdessä kuvan LP-levystä tehdystä kulhosta. Aina joskus olen sen muistanut, mutta en koskaan itse toteuttanut. Siis koskaan ennen. Tänään huomasin vanhan kotikyläni divarissa olevan loppuunmyynnin, kaikki -50%. Hetken mielijohteesta päätin käydä kurkkaamassa ja siellä levyhyllyn luona taas muistin LP-kulhot. Ostin yhden levyn ja googlettelin vielä ohjeet varmuuden vuoksi. Tälläisilla ohjella, tällainen tuli:

Ja katsokaas vielä tätä aarretta! Tämä on isäni äidin vanha kirja, josta kannet ovat hävinneet jo ties milloin, mutta sisukset ovat säilyneet tallella. Kirja on ollut äitini käsityökirjojen seassa, mutta koska äitini ei neulo, sain sen omaan hyllyyni. Mary Oljen Kirjokintaita ja muita kansanomaisia neuletöitä vuodelta 1946. Yläreunaan mummoni on ollut kirjoittamassa sukunimeään, mutta liekö kynästä muste loppunut vai miksei ole kahta kirjainta enempää kirjoittanut.

Tänä vuonna olisi tarkoitus ihan tosissaan harjoitella kirjoneuleiden tekemistä. Varsinkin lapasissa kirjoneule on todella hyvä, pitää lämmön huomattavasti paremmin kuin normaali sileä neule. :)

Sukkien plokkaamisesta

Näköjään se plokkaaminen kannattaa! Sunday Swing -sukat, lankana Austermann Step, puikot 2,5mm, M-koko. Lahjaksi menevät viimeistään ensi jouluna.

Tässä toinen sukka plokattu, toista ei. Ihan ryttymytty tuo plokkaamaton!


Mulla ei ole oikeita Succaplokkeja - en ole raaskinut ostaa, koska ovat kuitenkin aika kalliita. (Esim. TitiTyyllä on myytävänä.) Leikkasin siis pahvista yhden testiplokin.

Hyvin toimi pahvinenkin, vaikkei tietysti kestäkään niin kauan kuin muovinen kestäisi. Tässä kuvassa molemmat sukat valmiina ja plokattuina.

Raitasukat

Neuloin sukat vaihteeksi ihan itselleni. Lankana Novitan Tico Tico, toinen kerä sinivihreää ja toinen oranssinpunaista. Sade teki samantyyppiset sukat vähän aikaa sitten ja pitihän mun kokeilla myös. Tarkoitus on ollut neuloa Noron sukkalangasta sukat kahdella kerällä raidoittaen, mutta koska Noro on "hieman" kalliimpaa lankaa, en ole uskaltanut. Novitan langoilla voi vähän testailla... ;)


Jotenkin uskomatonta, että kaksi tuollaista lankakerää saa aikaan tällaisia raitoja!

Tiimalasikantapää on ollut viime aikoina kovin suosittu juttu mun puikoillani.

...pyydän anteeksi kuvassa näkyviä karvakoipia. Vielä ei ole niin kevät, että olisin lämmikkeistäni luopunut...

Opin pari uuttakin juttua näitä sukkia neuloessani. Aloitus kärjestä, mutta uudella tavalla: Magic cast-on. Varren päättely puolestaan saatiin joustamaan todella hyvin, kun käytin JSSBO:ta, josta kuva tässä. Mahtavaa, ei löysiä lankalenkkejä!

Suosikki

Neuloja tarvitsee käsirasvan, joka ei jätä käsiä rasvaiseksi. Mun tämänhetkinen suosikkini on Weledan tyrnikäsivoide. Ihana, raikas, nam.

(Tätä mainosta ei ole maksettu. Mä olen itse joutunut maksamaan tuosta rasvasta.)

Mieliala on ollut viime aikoina hieman alamäessä eikä oikein mitään saa aikaan. Olen mä jotain neulonut sentään, mutta päättelyt on tekemättä. Blogin päivittäminenkin on ollut siksi hieman unohduksissa. Mutta täällä mä olen edelleen, koitan saada jotain aikaan, ties vaikka saisin joskus päivitettyä neulomukseni tännekin..

PS: Kuvassa olevasta neuleesta sen verran, että on varmaan ohuinta lankaa jota olen koskaan neulonut. Mutta ihanaa: villaa + silkkiä.