Paikka

Lapsosen housut kuluivat puhki, pari viikkoa sitten ompelin niihin paikaksi omista vanhoista farkuistani irrotetun takataskun. Toiseenkin polveen laitan jossain vaiheessa samanlaisen, kangas on ohueksi kulunut siitäkin.

Poikien serkun ristiäiset on tulevana viikonloppuna, käyköhän tämä kortti?

Lippunauhaa ja jojoja

Löysinpäs! Nimittäin nuo vanhat kirjansivut. Kirppikseltä sai ilmaiseksi joitain vanhoja kirjoja ja nappasin mukaani jonkun kellastuneen englanninkielisen pokkarin ja jossain vaiheessa siivosin sen Varmaan Talteen. Senhän tietää, kuinka siinä kävi - kadoksissahan se oli muutaman viikon ajan... Lippunauha kuitenkin valmistui lopulta.

Leena oli laittanut jojojen tekemisestä kuvalliset ohjeet ja minähän innostuin. Tässä muutamia aikaansaannoksiani!

Osallistun näillä nappikukkasillani myös Leenan nappiaiheiseen MaMa-haasteeseen, kaikki tarvikkeet siis löytyivät omista Mahdottoman suurista Materiaalivarannoista. Olen vähän tylsä ja matkin, nyt en keksi mitään omaperäisiä nappi-ideoita...

Joulupalleroita

Tuntuu, että nyt ollaan vähän liian aikaisessa näiden joulukoristelujen suhteen, mutta toisaalta... Lapset ainakin ovat innoissaan! Ja jos joulukalenteritkin seinällä roikkuvat, niin miksei koristeetkin. Lisää koristellaan sitten lähempänä joulua.

Yksi paperilumihiutale oli vielä tehtävä, näitä on kiva tehdä ja eteisen oven ikkuna tuntui tarvitsevan jotakin.

Tänään neuloin neljä joulupalloa jämälangoista. Pallojen ohje löytyi Joy Gammonin kirjasta Neulelelut. Tämä oli varmaankin helpoin ja nopein malli, vaan eivätpä vaikeilta vaikuta muutkaan. Nallen haluaisin neuloa joskus ja siihen löytyi useampikin malli tuosta kirjasta.

Lumihiutale

Muutamassa blogissa olen tällaisen lumihiutaleen nähnyt tänä talvena, onneksi muistuttivat! Mun nimittäin piti tehdä tällainen jo vuosi sitten, mutta jostain syystä jäi tekemättä. Hirveän helppo ja nopea joulu-/talvikoriste! Ohje löytyy täältä.

PS: Viiriäinen arpoo! :)

Värejä

Kummityttö täytti juuri kaksi vuotta, ensi viikolla käymme juhlimassa. Tekaisin tänään vielä kaulakorunkin muutaman muun lahjan mukaan.

Poistomyynnit on muuten kivoja. Tai miten sen ottaa. Nyt mulla on ihan tajuton kasa lankaa, mihin mä sen voisin laittaa? Mutta halvalla sai, ei olisi Sulo Vilénkään jättänyt ostamatta!

Kasan päällä on puuvillalankoja, keskeltä löytyy sukkalankaa, sivussa on vähän polyesteriä ja nuo isot möllykät alla ovat Rowanin merinovillaa. Ihanat. Yhteensä reilu viisi kiloa lankaa! Mutta on mulla oikeasti jotain visioitakin näiden lankojen suhteen, kunhan vain ehdin neuloa...

Saunan avain

Viime viikonloppuna kävin saunassa kolme kertaa. Pihasaunamme on ihana! Sähköllä toimii ainoastaan valo. Vesi pitää pumpata käsin ja lämmitys tietysti puilla. Saunan lämmityksestä tuleva tuoksukin on ihan käsittämättömän ihana!

Kun muutimme tänne, meillä ei ollut suihkua eikä lämmintä vettä vuoteen. Vain keittiöön tuli kylmä vesi ihan "oikeasta" hanasta. Sauna oli kovassa käytössä silloin. :)


Virkkasin iltapalana saunan avaimelle avaimenperän. Kaunis se ei ole, mutta ainakin pitäisi löytyä saunapolulta, jos sinne tipahtaa! Näyttää ihan pääsiäismunalta. Lankana Novita Tennessee. Sen verran tässä on harrastettu kierrätystä, että sisuksiinsa avaimenperä sai vanhat avokassukat, jotka eivät pysyneet jalassa.

Uutta elämää silmukka silmukalta

"Olot ympärillämme muuttuvat, ja tavat saavat toisia muotoja. Kuitenkin on kudin säilyttänyt sijan tietoisuudessamme ja käytössämme.
Kudin on kuljettanut Suomen naisen sielullisten ja aineellisten murrosten läpi, antanut aineellista lämpöä, sielunlämpöä, mielenrauhaa. Suomen nainen on kutimensa ääressä saanut uusia virikkeitä ja uuden uskon vaikeinakin aikoina. Pikkulasten villanuttuihin on pantu sukupolvien toiveet, silmukka silmukalta, kerros kerrokselta on rakennettu uutta elämää.
Siunattu kudin."
- Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia, 1947.

Ylläoleva pätkä on ihanasta vanhasta kirjasta, puikoilla on kirjoneulelapasia ja jossain vaiheessa ehkä pääsen niitä täälläkin esittelemään. Uutta elämää syntyy ympärille jatkuvasti ja kohta on jo itselläkin taas vauvakuumetta...

Tässä on eräälle nuoren sukupolven edustajalle onnittelukortti, sukat ovat täällä vilahtaneet muistaakseni aiemminkin. Ennen juhannusta syntyi lapsille taas yksi pikkuserkku lisää. Kortissa on käytetty vintistä löytynyttä vanhaa tapettia.


Nämä seuraavat junasukat äitini tilasi eräälle vauvalle.


Näitä sukkia syntyy vaan lisää ja lisää... Kuten vauvojakin.

Tulisia lahjoja

Tuliruusuja syntyi jälleen. Tässä ensimmäisessä kuvassa ovat vielä steariinidippausta vailla.


Dipatut ruusut kakkupaperin päällä vanhassa suklaarasiassa. Ihan hyvä joululahja eräille takallisille ihmisille. :)

Sinistä ja punaista

Ystävä sai neljännen lapsen, ihana pieni tyttönen sai lahjaksi bodyn ja ruokalapun. Bodya en kuvaillut, pidetään tämä nyt edes suunnilleen käsityöblogina. Itse kun en sitä ommellut, oli vaatekaupasta ostettu.

Ruokalapun idea löytyi kirjasta Anna hyvän kiertää. Taskuosan päätin lisätä, etteivät ruoat valahda housuille. Tähän on käytetty tyhjiä kahvipusseja noin 2,5 kappaletta.


Ja koska otsikossa tuli sitä sinistäkin luvattua, niin tässä seuraavassa kuvassa sitä on. Punaista tosin näkyy enemmän tässäkin, mutta nuo mustikat! Meillä on piha sinisenään mustikoita! Vielä kun olisi aikaa kerätä ne kaikki. Huomisen helteisiin ajattelin tehdä pirtelöä: mustikoita, banaania, turkkilaista jogurttia ja soijajuomaa (vaniljamaustettua Alproa, johon ihastuin nuorimmaista odottaessani).

Ylioppilaalle

Miehen sisko pääsi ylioppilaaksi ja vietti synttäreitään lähes samana päivänä. Veimme kortin ja rahakuoren. Mitään juhlia tai lahjoja sankari ei oikeastaan toivonut, ja koska tulossa on muutto toiselle puolelle Suomea, pieni muuttorahasto oli järkevin lahjavaihtoehto. Kaikenlaisia kivoja origamitaitteluohjeita löytyy täältä, tuon kuoren ohjekin siis.

Yllätysparille yllätyslahja

Kummitytön ristiäiset olivat myös yllätyshäät, vauvan vanhemmat avioituivat siinä samalla. Kukaan paikalla olleista ei tiennyt asiaa etukäteen, joten eipä siinä lahjaakaan tietänyt viedä mukanaan. Jotenkin päätin heitä kuitenkin muistaa, lähetin pari tiskirättiä postissa... ;)

Ohje: Be My Dishcloth
Puikot ja lanka: Samat vanhat tutut 2,0 mm ja Mandarin Petit

Kortinkin tein. Taustaksi löysin vintistä vanhaa tapettia. Siellä on monta rullaa erilaisia, niistä saa askarreltua vielä paljon kaikenlaista... :D

Pienelle tytölle

Kummityttö sai suloisen nimen 6. kesäkuuta. Lahjaksi annoimme kaulakorun, jossa Swarovskin kristalleja, makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Ensimmäistä kertaa käytin vaijerinsuojia tässä korussa.

Onnittelukortti näytti tällaiselta, taas pääsi joku vanha cd-levy kierrätykseen. :)

Korttiin kirjoitin Hannele Huovin runon Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

Tuparilahjuksia

Toinen tekemäni LP-kulho! (Ensimmäinen versio ja linkki ohjeeseen löytyy täältä.) Tämä menee miehen veljelle tuparilahjaksi. Ihan tarkkaa muuttopäivää ei ole vielä tiedossa, mutta lahja on ainakin valmiina!

Viimeksi kun kävin kirppiksellä, ostin muutamia levyjä lisää, että saa tehtyä lisää kulhoja. 0,50€ ei ole suuri hinta tästä askartelumateriaalista. :)

Lahjaksi kulhon mukana menee näistä tiskiräteistä kolme kappaletta. Miehen siskokin muuttaa syksyllä, hänelle siis kolme myös. Kaksi muuta menevät sitten jonnekin muualle. Jälleen kerran lankana Mandarin Petit ja puikot 2,0 mm.

LP-kulho ja eräs kirja-aarre

Joskus vuosia sitten näin jossakin lehdessä kuvan LP-levystä tehdystä kulhosta. Aina joskus olen sen muistanut, mutta en koskaan itse toteuttanut. Siis koskaan ennen. Tänään huomasin vanhan kotikyläni divarissa olevan loppuunmyynnin, kaikki -50%. Hetken mielijohteesta päätin käydä kurkkaamassa ja siellä levyhyllyn luona taas muistin LP-kulhot. Ostin yhden levyn ja googlettelin vielä ohjeet varmuuden vuoksi. Tälläisilla ohjella, tällainen tuli:

Ja katsokaas vielä tätä aarretta! Tämä on isäni äidin vanha kirja, josta kannet ovat hävinneet jo ties milloin, mutta sisukset ovat säilyneet tallella. Kirja on ollut äitini käsityökirjojen seassa, mutta koska äitini ei neulo, sain sen omaan hyllyyni. Mary Oljen Kirjokintaita ja muita kansanomaisia neuletöitä vuodelta 1946. Yläreunaan mummoni on ollut kirjoittamassa sukunimeään, mutta liekö kynästä muste loppunut vai miksei ole kahta kirjainta enempää kirjoittanut.

Tänä vuonna olisi tarkoitus ihan tosissaan harjoitella kirjoneuleiden tekemistä. Varsinkin lapasissa kirjoneule on todella hyvä, pitää lämmön huomattavasti paremmin kuin normaali sileä neule. :)