Jotain ihan uutta

Ihan ensimmäiseksi terveisiä Rovaniemeltä! Kävimme talvilomailemassa esikoisen kummien luona viime viikolla. Olin ekaa kertaa lentokoneessa (aiemmin olen ollut vain yhden kerran pienkoneessa) enkä mitenkään erityisemmin innostunut siitä. Nopea tapa kuitenkin liikkua. Loma oli kyllä kiva! :)

Ennen lomalle lähtöä valmistuivat nämä pikasniikkerit, lankana Nalle ja puikot 3,0mm. Ohje täältä.

Ennen lomailua tuli myös tällainen kirja postissa, voitin sen Nzqu:n arvonnasta. Kiitos!

Ja sitten se uusi juttu! Olen aina joskus miettinyt, miten kinnasneulaa käytetään ja pitäisiköhän sellainen hankkia. Löysin pari nettikauppaa, neulan hinta oli yli 10€. Sitten tuli mieleen, että onkohan mummollani (isäni äidillä) ollut kinnasneulaa, kaikenlaisia käsitöitä kun aikanaan teki. Soitin siis äidilleni, jolla taitaa olla kaikki mummoltani jääneet käsityöjutut tallessa, ja sieltähän löytyi kuparinen kinnasneulakin! Kaupassa käydessäni hain samalla matkalla neulan ja aloitin harjoittelun. Hyviä vinkkejä löysin esim. täältä, täältä, täältä ja varsinkin täältä. Ensimmäiset harjoitelmat olivat ihan kummallisia solmuja, kuten tuossa kuvan alareunassa näkyy... Mutta minähän päätin oppivani, joten harjoittelu jatkui. Sitten muodostui jo hieman pötköjä, epätasaisia kylläkin.

 

Seuraavana aamuna sain jo tällaista aikaan! Kuvassa on edelleen harjoittelutyö, josta ei ole tulossa varsinaisesti yhtään mitään. Kintaita en vielä neulo, mutta kämmekkäät yritän saada aikaan kevääksi. Hirmu hauskaa puuhaa, nyt kun lopulta ymmärsin systeemin. :)

Keväällä aion käydä etsimässä jonkun sopivan puunpalasen, josta veistän ihan oman puisen kinnasneulan.

Otsikoton

Kevättä odotellessa... Tuo aurinko on tehty jonkinlaisilla kalvoväreillä, siirretty sitten ikkunaan kun on kuivunut. Hieman on repaleinen aurinko, sitä on monet pienet sormet raapineet. On se siinä kauan jo ollutkin.

 ---

Kunhan enimmät lumet tuosta sulavat, pääsemme pihasaunalle! Sinne ei ole talven aikana lapioitu polkua ollenkaan, joten odotan jo kovasti sinne pääsyä... Odottelen sitä, että takkaan pääsee laittamaan tulen ja kynttilöitä takanreunalle. Saunan ihanuudesta puhumattakaan.

---

Mikä lie kännykkäpussi valmistui eräänä iltana. Ei ole kyllä mulle, saa nähdä kelpaako joskus jollekin, jolla on pienempi puhelin.

 ---

Tämän ihanan kirjan sain miehen vanhempien kirjahyllystä, 60-luvun painos ja kirjailijan itsensä kuvittama. Hirmuisen söpöjä kuvia!

Mulla on nykyään tuollainen Erityisen Nerokas kirjanmerkki, pysyy ainakin paikallaan!

---

Eilen valmistui pitkästä aikaa kaulakoru. Isot puuhelmet ovat jostain äitini vanhasta korusta, pienemmät puuhelmet on saatu kiitoksena jonkun helmitilauksen mukana.

---

Eräs jämälankatyö on pääteltävänä... Ja eräs toinen jämälankatyö on puikoilla. Nimittäin tähän keräykseen ajattelin osallistuvani kaulaliinalla ja voin käyttää siihen kätevästi sellaisia lankakeriä/keränloppuja, joita en enää jaksa kaapissani katsella... :)

Joulupalleroita

Tuntuu, että nyt ollaan vähän liian aikaisessa näiden joulukoristelujen suhteen, mutta toisaalta... Lapset ainakin ovat innoissaan! Ja jos joulukalenteritkin seinällä roikkuvat, niin miksei koristeetkin. Lisää koristellaan sitten lähempänä joulua.

Yksi paperilumihiutale oli vielä tehtävä, näitä on kiva tehdä ja eteisen oven ikkuna tuntui tarvitsevan jotakin.

Tänään neuloin neljä joulupalloa jämälangoista. Pallojen ohje löytyi Joy Gammonin kirjasta Neulelelut. Tämä oli varmaankin helpoin ja nopein malli, vaan eivätpä vaikeilta vaikuta muutkaan. Nallen haluaisin neuloa joskus ja siihen löytyi useampikin malli tuosta kirjasta.

Kirjoneuletta jouluksi

Kirja, jota himoitsin kauan. Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Lainasin sen kirjastosta joskus, skannasin kaikki ohjeet, mutta kirjoissa on oma juttunsa, niitä voi koskea ja selailla ja vaikka haistellakin... Joten omahan mun oli saatava. Hankalampi homma tässä tapauksessa. Huuto.netissä laitoin vahteihin tämän ja lopulta se ilmestyi huudettavaksi. Osta heti -hinta oli vain 8 euroa! Tässä se nyt on, mun omani. Tämä on 50-luvun painos ja todella hyvässä kunnossa. Ah.

Aloitin kirjoneuleet helposta päästä, malli numero 5, Jalasjärven körttirasat. Joululahjaksi menevät, lankana Nalle. Joustin on neulottu 3,0 mm puikoilla, muuten käytin 3,5 mm puikkoja.

Joululahjaksi on menossa myös tämä neulomus. Veljeni ja avovaimonsa ostivat asunnon, joka valmistuu vuodenvaihteessa. Uusi tiskirätti uuteen keittiöön. Lankana Mandarin Petit.

Hamonen

Anoppilan varastosta löytyi vanha lakana/pöytäliina. Haalistunut, mutta muuten hyväkuntoinen. Levittelin sitä siellä pihalla ja anoppi huusi: "vie ihmeessä se pois jos haluat sen!" Joten mukaanhan se lähti. Nyt se on salsahame, mittoja suunnitellessa avusti Joka tyypin kaavakirja. Mietin vielä, värjäisinkö tämän mustaksi vai antaisinko olla tällainen hieman "patinoitunut" ruskea. Todennäköisesti jää ruskeaksi. Tästä kuvasta ei ehkä huomaa, mutta haalistumia kankaassa vähän näkyy. Pahin haalistuma ei hameeseen sentään osunut.

Mulla on hamevuosi. :D

Uutta elämää silmukka silmukalta

"Olot ympärillämme muuttuvat, ja tavat saavat toisia muotoja. Kuitenkin on kudin säilyttänyt sijan tietoisuudessamme ja käytössämme.
Kudin on kuljettanut Suomen naisen sielullisten ja aineellisten murrosten läpi, antanut aineellista lämpöä, sielunlämpöä, mielenrauhaa. Suomen nainen on kutimensa ääressä saanut uusia virikkeitä ja uuden uskon vaikeinakin aikoina. Pikkulasten villanuttuihin on pantu sukupolvien toiveet, silmukka silmukalta, kerros kerrokselta on rakennettu uutta elämää.
Siunattu kudin."
- Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia, 1947.

Ylläoleva pätkä on ihanasta vanhasta kirjasta, puikoilla on kirjoneulelapasia ja jossain vaiheessa ehkä pääsen niitä täälläkin esittelemään. Uutta elämää syntyy ympärille jatkuvasti ja kohta on jo itselläkin taas vauvakuumetta...

Tässä on eräälle nuoren sukupolven edustajalle onnittelukortti, sukat ovat täällä vilahtaneet muistaakseni aiemminkin. Ennen juhannusta syntyi lapsille taas yksi pikkuserkku lisää. Kortissa on käytetty vintistä löytynyttä vanhaa tapettia.


Nämä seuraavat junasukat äitini tilasi eräälle vauvalle.


Näitä sukkia syntyy vaan lisää ja lisää... Kuten vauvojakin.

Sinistä ja punaista

Ystävä sai neljännen lapsen, ihana pieni tyttönen sai lahjaksi bodyn ja ruokalapun. Bodya en kuvaillut, pidetään tämä nyt edes suunnilleen käsityöblogina. Itse kun en sitä ommellut, oli vaatekaupasta ostettu.

Ruokalapun idea löytyi kirjasta Anna hyvän kiertää. Taskuosan päätin lisätä, etteivät ruoat valahda housuille. Tähän on käytetty tyhjiä kahvipusseja noin 2,5 kappaletta.


Ja koska otsikossa tuli sitä sinistäkin luvattua, niin tässä seuraavassa kuvassa sitä on. Punaista tosin näkyy enemmän tässäkin, mutta nuo mustikat! Meillä on piha sinisenään mustikoita! Vielä kun olisi aikaa kerätä ne kaikki. Huomisen helteisiin ajattelin tehdä pirtelöä: mustikoita, banaania, turkkilaista jogurttia ja soijajuomaa (vaniljamaustettua Alproa, johon ihastuin nuorimmaista odottaessani).

Pilkottu kolttu

Tämä vaate kaipasi uudistusta, sillä julkisesti sitä ei ole voinut käyttää. Kotona tätä on kyllä käytetty, sen voin tunnustaa. Tämä on mummoni vanha, mutta kuinka monta vuotta??

(Ja miksi mä en saa näitä kuvia ja tekstejä mitenkään siististi? Hirveät välit kuvissa ja tekstit alkaa mistä sattuu. Ah miten kaunista. Ei.)

















Valmistaja on suomalainen L-Kolttu Oy. Googletin, sehän on toiminnassa vielä nykyäänkin! Tällaista tietoa löytyi.










Inspiraation tähän tuunausprojektiin sain kirjastosta lainaamastani kirjasta, Do Redo. Oli vähän erikoinen kirja toisaalta, mutta kai se auttaa ainakin näkemään erilaisia uudistusmahdollisuuksia vaatteissa.









Lopputulos näyttää tältä.

Tätä lopputuloskuvaa ottaessani huomasin, että laihuus on ihan asennosta kiinni. Mä näytän tässä kuvassa hirmuisen laihalta - siis verrattuna siihen mitä oikeasti olen, ja millaisia ne muut kuvat olivat. Hassua. Mutta ainakin tykkään tästä kuvasta. ;)

LP-kulho ja eräs kirja-aarre

Joskus vuosia sitten näin jossakin lehdessä kuvan LP-levystä tehdystä kulhosta. Aina joskus olen sen muistanut, mutta en koskaan itse toteuttanut. Siis koskaan ennen. Tänään huomasin vanhan kotikyläni divarissa olevan loppuunmyynnin, kaikki -50%. Hetken mielijohteesta päätin käydä kurkkaamassa ja siellä levyhyllyn luona taas muistin LP-kulhot. Ostin yhden levyn ja googlettelin vielä ohjeet varmuuden vuoksi. Tälläisilla ohjella, tällainen tuli:

Ja katsokaas vielä tätä aarretta! Tämä on isäni äidin vanha kirja, josta kannet ovat hävinneet jo ties milloin, mutta sisukset ovat säilyneet tallella. Kirja on ollut äitini käsityökirjojen seassa, mutta koska äitini ei neulo, sain sen omaan hyllyyni. Mary Oljen Kirjokintaita ja muita kansanomaisia neuletöitä vuodelta 1946. Yläreunaan mummoni on ollut kirjoittamassa sukunimeään, mutta liekö kynästä muste loppunut vai miksei ole kahta kirjainta enempää kirjoittanut.

Tänä vuonna olisi tarkoitus ihan tosissaan harjoitella kirjoneuleiden tekemistä. Varsinkin lapasissa kirjoneule on todella hyvä, pitää lämmön huomattavasti paremmin kuin normaali sileä neule. :)