Paikka

Lapsosen housut kuluivat puhki, pari viikkoa sitten ompelin niihin paikaksi omista vanhoista farkuistani irrotetun takataskun. Toiseenkin polveen laitan jossain vaiheessa samanlaisen, kangas on ohueksi kulunut siitäkin.

Poikien serkun ristiäiset on tulevana viikonloppuna, käyköhän tämä kortti?

Lippunauhaa ja jojoja

Löysinpäs! Nimittäin nuo vanhat kirjansivut. Kirppikseltä sai ilmaiseksi joitain vanhoja kirjoja ja nappasin mukaani jonkun kellastuneen englanninkielisen pokkarin ja jossain vaiheessa siivosin sen Varmaan Talteen. Senhän tietää, kuinka siinä kävi - kadoksissahan se oli muutaman viikon ajan... Lippunauha kuitenkin valmistui lopulta.

Leena oli laittanut jojojen tekemisestä kuvalliset ohjeet ja minähän innostuin. Tässä muutamia aikaansaannoksiani!

Osallistun näillä nappikukkasillani myös Leenan nappiaiheiseen MaMa-haasteeseen, kaikki tarvikkeet siis löytyivät omista Mahdottoman suurista Materiaalivarannoista. Olen vähän tylsä ja matkin, nyt en keksi mitään omaperäisiä nappi-ideoita...

Ja voittaja on...

Erittäin suuret kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja suuret onnittelut murmelille! Ilmoittaisitko minulle yhteystietosi, niin laitan pussukan postiin - sähköpostini on: tiianlinna ät gmail piste com

Samalla kaavalla tuli tehtyä toinenkin pussukka. Kankaana aiemmin vilahtanut mekkokangas. Tämä pussukka oli yhtenä osana synttärilahjaa, Sade juhli viime viikonloppuna pyöreitä vuosia.

Ja sama pussukka vielä toiselta puolelta. Ihan erinäköinen, vaikka onkin samaa kangasta.

Erehtymisen kautta

Tein tällaiset korvikset. Ihan kivat, mutta joku juttu näissä ei vaan toiminut.

Alaosa muuttui päivää myöhemmin, nyt tykkään enemmän.


PS: Arvontaan voi osallistua vielä viikon ajan! :)

Meillä arvotaan!

No nyt se on täällä, nimittäin arvonta tässä blogissa! Tämä pussukka lähtee voittajalle ja säännöt ovat suunnilleen seuraavat:

* Kommentoi tähän postaukseen jotakin mukavaa. Tai vähintäänkin jonkinlainen hihkaisu!
* Jos linkität tämän arvontapostauksen blogiisi, saat arvontaan kaksi arpaa. Kerro kommentissasi, jos linkitit. (Käytä suoraa linkkiä, klikkaa tämän postauksen otsikkoa, suora linkki ilmaantuu osoiteriville, kopioi sieltä.)
* Osallistumisaikaa on tiistaihin 31.8.2010 klo 23:59 asti.
* Voittaja ilmoitetaan tässä blogissa heti syyskuun alkupäivinä. Jos voittaja on jättänyt linkin blogiinsa, kommentoin voitosta myös sinne. Blogittomat/nimimerkilliset kisaajat toivottavasti seuraavat blogiani, jos voitto omalle kohdalle osuu.
* Onnea arvontaan!!


Pussukka on tehty Emmin pussukkakaavalla kirppikseltä löytyneestä pöytäliinasta. Tämä oli ensimmäinen kokeilupussukka tällä kaavalla, hurjan kiva malli. Näitä pitää tehdä lisää. Ehdottomasti.


Pieni varoituksen sana voi olla paikallaan arvontaan osallistuville: Tämä pussukka ei näytä ostetulta. Tämä näyttää itse tehdyltä. ;)

Vetoketju on ehkä ommeltu liian reunasta. Itse ainakin tykkäisin enemmän, jos se näkyisi vähemmän.

Mekosta liivi

Ostin joskus tällaisen liivimekon kirppikseltä eurolla, pistin helman poikki ja siitä tuli liivi. Sarjassamme "sairaan helppoa, miksi edes kirjoitan blogiini tästä". Lukekaa silti loppuun asti, jos haluatte tietää, mitä on tulossa. ;)


Kiva pihavaate, taskuihin mahtuu mukavasti vaikkapa avaimet ja puhelin.


Miksi piti lukea tämä postaus loppuun asti? Tästä syystä:

Jatkossa kannattaa pysytellä kuulolla, mä olen nimittäin saanut ideoitua arvontaa tähän blogiin! Tiedossa ei ole mitään ihmeellistä, isoa tai arvokasta. Ihan itse olen tehnyt jotain, jonka ajattelin palkinnoksi antaa.

Pilkottu mekko

Vilautin tätä kangasta aiemmin, tässä kuvassa se mekko on vielä ihan yhdessä kasassa. Kaisu Heikkilä Oy, miltä vuodelta alunperin lieneekään. Ei uskoisi, että tällaista voi löytyä autotallista! Siellä oli kaikenlaista edellisen asukkaan sukulaisten tuomaa rojua, mutta rojun joukossa myös näitä aarteita. Ah!

Empiresaumasta mekko poikki ja helman lyhennys. Kyljistä lähtevät vyöt ompelin yhdeksi pitkäksi vyöksi. Takana olevan vanhan vetoketjun sain jätettyä paikoilleen, yläreunasta ylimääräiset vaan pois. Tarkoitus olisi ehkä tehdä vielä muutamat lenkit vyötärölle, että vyö pysyisi paremmin menossa mukana.

Saunan avain

Viime viikonloppuna kävin saunassa kolme kertaa. Pihasaunamme on ihana! Sähköllä toimii ainoastaan valo. Vesi pitää pumpata käsin ja lämmitys tietysti puilla. Saunan lämmityksestä tuleva tuoksukin on ihan käsittämättömän ihana!

Kun muutimme tänne, meillä ei ollut suihkua eikä lämmintä vettä vuoteen. Vain keittiöön tuli kylmä vesi ihan "oikeasta" hanasta. Sauna oli kovassa käytössä silloin. :)


Virkkasin iltapalana saunan avaimelle avaimenperän. Kaunis se ei ole, mutta ainakin pitäisi löytyä saunapolulta, jos sinne tipahtaa! Näyttää ihan pääsiäismunalta. Lankana Novita Tennessee. Sen verran tässä on harrastettu kierrätystä, että sisuksiinsa avaimenperä sai vanhat avokassukat, jotka eivät pysyneet jalassa.

Hamonen

Anoppilan varastosta löytyi vanha lakana/pöytäliina. Haalistunut, mutta muuten hyväkuntoinen. Levittelin sitä siellä pihalla ja anoppi huusi: "vie ihmeessä se pois jos haluat sen!" Joten mukaanhan se lähti. Nyt se on salsahame, mittoja suunnitellessa avusti Joka tyypin kaavakirja. Mietin vielä, värjäisinkö tämän mustaksi vai antaisinko olla tällainen hieman "patinoitunut" ruskea. Todennäköisesti jää ruskeaksi. Tästä kuvasta ei ehkä huomaa, mutta haalistumia kankaassa vähän näkyy. Pahin haalistuma ei hameeseen sentään osunut.

Mulla on hamevuosi. :D

Tulisia lahjoja

Tuliruusuja syntyi jälleen. Tässä ensimmäisessä kuvassa ovat vielä steariinidippausta vailla.


Dipatut ruusut kakkupaperin päällä vanhassa suklaarasiassa. Ihan hyvä joululahja eräille takallisille ihmisille. :)

Sinistä ja punaista

Ystävä sai neljännen lapsen, ihana pieni tyttönen sai lahjaksi bodyn ja ruokalapun. Bodya en kuvaillut, pidetään tämä nyt edes suunnilleen käsityöblogina. Itse kun en sitä ommellut, oli vaatekaupasta ostettu.

Ruokalapun idea löytyi kirjasta Anna hyvän kiertää. Taskuosan päätin lisätä, etteivät ruoat valahda housuille. Tähän on käytetty tyhjiä kahvipusseja noin 2,5 kappaletta.


Ja koska otsikossa tuli sitä sinistäkin luvattua, niin tässä seuraavassa kuvassa sitä on. Punaista tosin näkyy enemmän tässäkin, mutta nuo mustikat! Meillä on piha sinisenään mustikoita! Vielä kun olisi aikaa kerätä ne kaikki. Huomisen helteisiin ajattelin tehdä pirtelöä: mustikoita, banaania, turkkilaista jogurttia ja soijajuomaa (vaniljamaustettua Alproa, johon ihastuin nuorimmaista odottaessani).

Arvonta!

Juu ei tässä blogissa kuitenkaan.. Mutta katsokaahan, mitä arvotaan muualla! Osallistumisaikaa on 11.7. asti.

Ajatuksissa olisi itsekin jossain vaiheessa arpoa jotain, pientä suunnitelmaa on jo, mutta pitäisi vielä toteuttaa... Ehkäpä vielä tänä vuonna. ;)

Tänä viikonloppuna olen pilkkonut erästä mekkoa, vihdoinkin uskalsin. Kun muutimme tänne kuusi vuotta sitten, tuolta autotallista löytyi kaksi Kaisu Heikkilä Oy:n ihanaa mekkoa. Toinen niistä mahtuu päälle, toinen oli yläosastaan hieman liian pieni ja hihat sellaiset mummomaiset pussit. Kuosi kuitenkin on ihan hurjan ihana! Nyt siitä tulee pitkä hame! Ja yläosan palasista saakin ommeltua vielä jotain pientä kivaa... Nam!

Punainen ei jostain syystä koskaan näytä kuvassa oikealta. Tämä kuva on kuitenkin aika hyvin sinne päin. Väreissä on oikeasti hieman enemmän kontrastia kuin kuvassa. Mii laik!

Pienelle tytölle

Kummityttö sai suloisen nimen 6. kesäkuuta. Lahjaksi annoimme kaulakorun, jossa Swarovskin kristalleja, makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Ensimmäistä kertaa käytin vaijerinsuojia tässä korussa.

Onnittelukortti näytti tällaiselta, taas pääsi joku vanha cd-levy kierrätykseen. :)

Korttiin kirjoitin Hannele Huovin runon Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

Tuparilahjuksia

Toinen tekemäni LP-kulho! (Ensimmäinen versio ja linkki ohjeeseen löytyy täältä.) Tämä menee miehen veljelle tuparilahjaksi. Ihan tarkkaa muuttopäivää ei ole vielä tiedossa, mutta lahja on ainakin valmiina!

Viimeksi kun kävin kirppiksellä, ostin muutamia levyjä lisää, että saa tehtyä lisää kulhoja. 0,50€ ei ole suuri hinta tästä askartelumateriaalista. :)

Lahjaksi kulhon mukana menee näistä tiskiräteistä kolme kappaletta. Miehen siskokin muuttaa syksyllä, hänelle siis kolme myös. Kaksi muuta menevät sitten jonnekin muualle. Jälleen kerran lankana Mandarin Petit ja puikot 2,0 mm.

Pilkottu kolttu

Tämä vaate kaipasi uudistusta, sillä julkisesti sitä ei ole voinut käyttää. Kotona tätä on kyllä käytetty, sen voin tunnustaa. Tämä on mummoni vanha, mutta kuinka monta vuotta??

(Ja miksi mä en saa näitä kuvia ja tekstejä mitenkään siististi? Hirveät välit kuvissa ja tekstit alkaa mistä sattuu. Ah miten kaunista. Ei.)

















Valmistaja on suomalainen L-Kolttu Oy. Googletin, sehän on toiminnassa vielä nykyäänkin! Tällaista tietoa löytyi.










Inspiraation tähän tuunausprojektiin sain kirjastosta lainaamastani kirjasta, Do Redo. Oli vähän erikoinen kirja toisaalta, mutta kai se auttaa ainakin näkemään erilaisia uudistusmahdollisuuksia vaatteissa.









Lopputulos näyttää tältä.

Tätä lopputuloskuvaa ottaessani huomasin, että laihuus on ihan asennosta kiinni. Mä näytän tässä kuvassa hirmuisen laihalta - siis verrattuna siihen mitä oikeasti olen, ja millaisia ne muut kuvat olivat. Hassua. Mutta ainakin tykkään tästä kuvasta. ;)

LP-kulho ja eräs kirja-aarre

Joskus vuosia sitten näin jossakin lehdessä kuvan LP-levystä tehdystä kulhosta. Aina joskus olen sen muistanut, mutta en koskaan itse toteuttanut. Siis koskaan ennen. Tänään huomasin vanhan kotikyläni divarissa olevan loppuunmyynnin, kaikki -50%. Hetken mielijohteesta päätin käydä kurkkaamassa ja siellä levyhyllyn luona taas muistin LP-kulhot. Ostin yhden levyn ja googlettelin vielä ohjeet varmuuden vuoksi. Tälläisilla ohjella, tällainen tuli:

Ja katsokaas vielä tätä aarretta! Tämä on isäni äidin vanha kirja, josta kannet ovat hävinneet jo ties milloin, mutta sisukset ovat säilyneet tallella. Kirja on ollut äitini käsityökirjojen seassa, mutta koska äitini ei neulo, sain sen omaan hyllyyni. Mary Oljen Kirjokintaita ja muita kansanomaisia neuletöitä vuodelta 1946. Yläreunaan mummoni on ollut kirjoittamassa sukunimeään, mutta liekö kynästä muste loppunut vai miksei ole kahta kirjainta enempää kirjoittanut.

Tänä vuonna olisi tarkoitus ihan tosissaan harjoitella kirjoneuleiden tekemistä. Varsinkin lapasissa kirjoneule on todella hyvä, pitää lämmön huomattavasti paremmin kuin normaali sileä neule. :)

Tuliruusuja

Tuliruusuja eli sytykeruusuja on tässä alkuvuoden aikana tehty varmaankin sata. Osan olen antanut lahjaksi, suurimman osan pitänyt itse. Meillä lämmitetään pääasiassa puilla, joten näillä on menekkiä. Aivan parhaita sytykkeitä! Jos näillä ei syty, ei syty millään. Materiaaliakaan ei tarvitse mitenkään erikseen hankkia, kananmunakennoja ja kynttilänjämiä vaan. :)

Ohje löytyy esim. täältä. Itse dippasin ruusuja vain kerran, se riittää kyllä aivan hyvin.