Pilkottu mekko

Vilautin tätä kangasta aiemmin, tässä kuvassa se mekko on vielä ihan yhdessä kasassa. Kaisu Heikkilä Oy, miltä vuodelta alunperin lieneekään. Ei uskoisi, että tällaista voi löytyä autotallista! Siellä oli kaikenlaista edellisen asukkaan sukulaisten tuomaa rojua, mutta rojun joukossa myös näitä aarteita. Ah!

Empiresaumasta mekko poikki ja helman lyhennys. Kyljistä lähtevät vyöt ompelin yhdeksi pitkäksi vyöksi. Takana olevan vanhan vetoketjun sain jätettyä paikoilleen, yläreunasta ylimääräiset vaan pois. Tarkoitus olisi ehkä tehdä vielä muutamat lenkit vyötärölle, että vyö pysyisi paremmin menossa mukana.

Saunan avain

Viime viikonloppuna kävin saunassa kolme kertaa. Pihasaunamme on ihana! Sähköllä toimii ainoastaan valo. Vesi pitää pumpata käsin ja lämmitys tietysti puilla. Saunan lämmityksestä tuleva tuoksukin on ihan käsittämättömän ihana!

Kun muutimme tänne, meillä ei ollut suihkua eikä lämmintä vettä vuoteen. Vain keittiöön tuli kylmä vesi ihan "oikeasta" hanasta. Sauna oli kovassa käytössä silloin. :)


Virkkasin iltapalana saunan avaimelle avaimenperän. Kaunis se ei ole, mutta ainakin pitäisi löytyä saunapolulta, jos sinne tipahtaa! Näyttää ihan pääsiäismunalta. Lankana Novita Tennessee. Sen verran tässä on harrastettu kierrätystä, että sisuksiinsa avaimenperä sai vanhat avokassukat, jotka eivät pysyneet jalassa.

Projekteille pussi

Tämän projektipussin kanssa voisi lenkkeillessäkin neuloa sukkia ja lapasia, mutta ehkäpä kuitenkin keikuttelen tätä ranteessani ihan kotipihassa lasten leikkiessä hiekkalaatikolla. Eipähän tarvitse enää lankakerää litistää kainalossa.

Käsityöpussin malli on omista muistikuvista kaivettu, eräällä ystävällä oli samantyyppinen pussukka. Tai oletettavasti on edelleenkin.

Kangas on aivan ihana - vähän aikaa piti miettiä, raaskinko edes leikata sitä... Mutta ehkäpä hyvä näin, enemmän tätä pussukkaa voi ihastella kuin laatikossa majailevaa kangaspalaa.

Puikoilla on lapanen. Helteillä ei paljon tullut neulottua, nyt alkaa sekin pikkuhiljaa maistua.

Ja mikäpä maatuska se olisi, jonka sisältä ei löytyisi niitä lisää... Vuorikangas on siis tietysti samaa kuin päälipuolikin. :D

Hamonen

Anoppilan varastosta löytyi vanha lakana/pöytäliina. Haalistunut, mutta muuten hyväkuntoinen. Levittelin sitä siellä pihalla ja anoppi huusi: "vie ihmeessä se pois jos haluat sen!" Joten mukaanhan se lähti. Nyt se on salsahame, mittoja suunnitellessa avusti Joka tyypin kaavakirja. Mietin vielä, värjäisinkö tämän mustaksi vai antaisinko olla tällainen hieman "patinoitunut" ruskea. Todennäköisesti jää ruskeaksi. Tästä kuvasta ei ehkä huomaa, mutta haalistumia kankaassa vähän näkyy. Pahin haalistuma ei hameeseen sentään osunut.

Mulla on hamevuosi. :D

Uutta elämää silmukka silmukalta

"Olot ympärillämme muuttuvat, ja tavat saavat toisia muotoja. Kuitenkin on kudin säilyttänyt sijan tietoisuudessamme ja käytössämme.
Kudin on kuljettanut Suomen naisen sielullisten ja aineellisten murrosten läpi, antanut aineellista lämpöä, sielunlämpöä, mielenrauhaa. Suomen nainen on kutimensa ääressä saanut uusia virikkeitä ja uuden uskon vaikeinakin aikoina. Pikkulasten villanuttuihin on pantu sukupolvien toiveet, silmukka silmukalta, kerros kerrokselta on rakennettu uutta elämää.
Siunattu kudin."
- Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia, 1947.

Ylläoleva pätkä on ihanasta vanhasta kirjasta, puikoilla on kirjoneulelapasia ja jossain vaiheessa ehkä pääsen niitä täälläkin esittelemään. Uutta elämää syntyy ympärille jatkuvasti ja kohta on jo itselläkin taas vauvakuumetta...

Tässä on eräälle nuoren sukupolven edustajalle onnittelukortti, sukat ovat täällä vilahtaneet muistaakseni aiemminkin. Ennen juhannusta syntyi lapsille taas yksi pikkuserkku lisää. Kortissa on käytetty vintistä löytynyttä vanhaa tapettia.


Nämä seuraavat junasukat äitini tilasi eräälle vauvalle.


Näitä sukkia syntyy vaan lisää ja lisää... Kuten vauvojakin.

Tulisia lahjoja

Tuliruusuja syntyi jälleen. Tässä ensimmäisessä kuvassa ovat vielä steariinidippausta vailla.


Dipatut ruusut kakkupaperin päällä vanhassa suklaarasiassa. Ihan hyvä joululahja eräille takallisille ihmisille. :)

Sinistä ja punaista

Ystävä sai neljännen lapsen, ihana pieni tyttönen sai lahjaksi bodyn ja ruokalapun. Bodya en kuvaillut, pidetään tämä nyt edes suunnilleen käsityöblogina. Itse kun en sitä ommellut, oli vaatekaupasta ostettu.

Ruokalapun idea löytyi kirjasta Anna hyvän kiertää. Taskuosan päätin lisätä, etteivät ruoat valahda housuille. Tähän on käytetty tyhjiä kahvipusseja noin 2,5 kappaletta.


Ja koska otsikossa tuli sitä sinistäkin luvattua, niin tässä seuraavassa kuvassa sitä on. Punaista tosin näkyy enemmän tässäkin, mutta nuo mustikat! Meillä on piha sinisenään mustikoita! Vielä kun olisi aikaa kerätä ne kaikki. Huomisen helteisiin ajattelin tehdä pirtelöä: mustikoita, banaania, turkkilaista jogurttia ja soijajuomaa (vaniljamaustettua Alproa, johon ihastuin nuorimmaista odottaessani).